Yritysmaailmassa tällainen sattumanvaraisuus ei tulisi kysymykseen, vaan hallitukseen valitaan parhaat voimat varmistamaan liiketoiminnan tuloksellisuus. Toki järjestödemokratiassakin pyritään parhaan mahdollisen luottamusjohdon valintaan. Mutta siitä parhaudesta voi olla monia näkemyksiä. Järjestöissä on tyypillisesti erilaisia intressiryhmiä, kuten vaikkapa alueellisia tai tiettyyn erityisryhmään liittyviä. Joillekin ammattiryhmille tai yhteistyöorganisaatioiden edustajille saattaa olla omat mandaattipaikkansa. Myös uudistumistarpeen kannalta voi olla erilaisia painotuksia: halutaanko jatkaa perinteisellä linjalla, vai kehittää toimintaa, kenties tehdä uusia avauksiakin.
Miksi hallituksen kokoonpanolla sitten on väliä? Järjestöllähän on palkattu johto, eikö se riitä?
Miksi hallituksen kokoonpanolla sitten on väliä? Järjestöllähän on palkattu johto, eikö se riitä? Yhdistyslain mukaan valta ja vastuu kuuluu hallitukselle, ei toiminnanjohtajalle. Tämäkin on merkittävä ero yritysmaailmaan ja osakeyhtiölakiin.
Järjestöjen hallitusten vahvuus on aatteellisuus. Hallitukseen on tultu edistämään tiettyä tarkoitusta ja kohderyhmän etua. Tästä aiheutuu toisaalta myös kompastuskivi: hallituksen tehtävä on ajaa koko järjestön asiaa, ei oman viiteryhmän tai taustaorganisaation agendaa. Siksi tarvitaan yhteisesti sovittu strategia, jossa on määritelty järjestön suunta. Hallituksen tehtävä on keskittyä strategiseen johtamiseen ja huolehtia siitä, että järjestön operatiivisessa toiminnassa toteutetaan strategiaa ja että sen totuttamiseen on riittävät edellytykset.
Luottamusjohdon tehtävä on haastava ja siinä tarvitaan monenlaista osaamista
Tasapainoilu strategisen ja operatiivisen johtamisen sekä aktiivisuuden ja passiivisuuden välillä näkyy Järjestöbarometrin 2020 tuloksissa. Sen mukaan sosiaali- ja terveysjärjestöjen hallituksista runsas kolmasosa on tyypiltään strategisia ja toiminnanjohtajaa tukevia. Yli neljäkymmentä prosenttia hallituksista on sen sijaan toiminnanjohtajan asiantuntemukseen nojaavia passiivisia hallituksia. Vajaa viidennes hallituksista on tyypiltään kontrolloivia ja jännitteisiä.
Hyvin harvalla, jos kellään, on kaikkea tätä osaamista.
Luottamusjohdon tehtävä on haastava ja siinä tarvitaan monenlaista osaamista. Järjestöissä arvostetaan tyypillisesti substanssi- ja kohderyhmäosaamista, kokemustoimijuuttakin, mutta pelkästään se ei riitä. Lisäksi on oltava hallinto-osaamista, johon työnantajaroolissa toimiminen tuo oman lisänsä. Talousosaamisen on myös oltava kunnossa. Talous- ja hallinto-osaamista edellyttää toki hallituksen valvontavastuukin. Kolmanneksi osaamisalueeksi nostan ennakointi- ja tulevaisuusosaamisen, joka luo edellytyksiä toiminnan turvaamiselle myös jatkossa.
Hyvin harvalla, jos kellään, on kaikkea tätä osaamista. Siksi hallituksen monipuolisen kokoonpanon lisäksi tarvitaan myös yhteistyötaitoja, joiden avulla päätöksenteossa päästään parhaaseen mahdolliseen lopputulokseen. Yhteistyötaitojakin voi opiskella, samoin kuin muita luottamusjohtamisen osa-alueita.
Järjestön luottamusjohtamisessa on keskeistä palata yhä uudelleen perustehtävään ja toiminta-ajatukseen: miksi olemme olemassa, kenelle tätä työtä tehdään, mikä on toiminnan tavoite. Harvalla yrityksellä on aatteellista yhteiskunnallista päämäärää. Järjestöjen luottamusjohto haluaa jäsenistön ja kohderyhmän parasta ja on valmista tekemään vaativaa vapaaehtoistyötä. Onneksi tehtävässä onnistumiseen on tarjolla tutkittua tietoa, koulutusta ja verkostoitumista.
Linkit:
Julkaisu: Lindfors, Anne. (2020) Miksi olemme olemassa? Järjestön strateginen johtaminen muuttuvassa toimintaympäristössä. Helsinki: Suomen Syöpäyhdistys.
